Sonkajärven kunnanvaltuuston puhdistuksesta 80 vuotta

Eduskunnan varapuhemies, Keskustan Seppo Kääriäinen kirjoittaa 2.6.-10 Iisalmessa ja sen lähikunnissa ilmestyvässä Töllötin -ilmaisjakelulehdessä, että äärioikeiston hankkeiden tyssääminen kansanvaltaisilla voimilla 1930-luvulla loi pohjaa eheytykselle kansalaissodan jälkeen. Tänä kesänä tulee kuluneeksi 80 vuotta kunnanvaltuustojen puhdistuksista Pohjois-Savossa. Keskustan edeltäjä Maalaisliitto hyväksyi nämä puhdistukset, eivätkä sen edustajat valtuustoissa nousseet näitä kansanvallan loukkauksia vastustamaan. Ehkä tämä oli sitä pohjan luomista eheytykselle.

Kesäkuulla vuonna 1930 kyydittiin sonkajärveläinen sosialidemokraattien kunnanvaltuutettu Heikki Timonen Neuvostoliittoon. Tämän kyydityksen jälkeen Lapuan liikettä edustanut Suomen Lukko niminen järjestö painosti myös muita sosialidemokraatteja eroamaan valtuustosta, koska heitä syytettiin kommunistien tuella valituiksi.

Sonkajärvellä 18. elokuuta pidetyn ns. kansalaiskokouksen valitsemina edusmiehinä seuraavana päivänä kunnanvaltuuston kokousta painostivat läsnäolollaan metsänhoitaja Emil Tuompo ja kauppias Iisak Kumpulainen, jotka molemmat olivat Suomen Lukon Ylä-Savon paikallisjärjestön vaikuttajia. 23.9.1930 ilmestynyt Suomen Sosiaalidemokraatti- lehti kertoi kokouksen aikaan kunnantalon pihalla hyrisseen myös kauppias Kaarakaisen Nash-merkkisen henkilöauton, jolla Timosen kyyditys oli suoritettu.

Tämä suora kyydityksellä pelottelu johti siihen, että Sonkajärven valtuusto tyhjeni kaikista vasemmistolaisista jäsenistä. Valtuutettu Pekka Kaarakainen oli pyytänyt eroa ja aikaisemmin ja kokouksessa sitä pyysivät myös Lauri Huttunen, Ville Räikkönen, Pekka Komulainen ja Kalle Eskelinen. Heistä Eskelinen ja Räikkönen tosin ilmoittivat olevansa sosiaalidemokraatteja. Eroihin suostuttiin yksimielisesti.

Pohjois-Savossa lapualaisuus yhdistyi asiaa tutkineen Esa Ruuskasen mukaan juuri Suomen Lukkoon. Siinä toimineita yhdisti kommunismin vastaisuuden lisäksi tukeutuminen vuonna 1918 kolauksen saaneeseen kansallisen yhtenäisyyden ihanteeseen. Suomen Lukon paikallisjärjestöt eivät jääneet toimettomiksi kunnanvaltuustojen puhdistusten jälkeen, vaan seuraavaksi tulilinjalle tulivat työväentalot.

Sonkajärvellä työväentalojen sulkemista vaatinut ponsi hyväksyttiin samassa kokouksessa kuin kunnanvaltuuston vasemmistolaisille valtuutetuille esitetty erovaatimuskin. Hyväksytyssä ponnessa ei eroteltu kommunistisia ja sosiaalidemokraattisia työväentaloja toisistaan, vaan suljettaviksi vaadittiin myös sosiaalidemokraattisten Sonkajärven ja Kauppilanmäen työväenyhdistysten toimitiloja. Niiden nähtiin yhtä lailla vaarantavan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden paikkakunnalla.

Tapio Huttulan selvityksen mukaan suljettiin 13.9.1930 maaherran päätöksellä Sukevan työväenyhdistyksen ja Kauppilanmäen työväen ja  pienviljelijäin toimitilat. Viranomaisten sulkemiselta välttynyt sosdemien Sonkajärven työväentalo joutui tuhopolton kohteeksi 4.12.1931. Merkille pantavaa on se, että työväenyhdistys joutui vastaamaan kommunistisuudestaan samoilla vuoden 1933 varsinaisilla käräjillä kuin työväentalon polttajat. Todisteeksi kommunistisuudesta ja perusteeksi yhdistyksen lakkauttamiselle kävi työväentalon vuokraaminen kommunistisena lakkautetulle Sukevan työväenyhdistykselle.

Jo näiden tosiasioiden perusteella, maassamme ei voida hyvin rehvastella kansanvaltaisuuden perinteillä. Työläisten demokraattiset oikeudet oli tukehdutettu koko 1930-luvun aina vuoden 1944 välirauhansopimukseen asti. Kansanvalta on kyseenalaista tänäkin päivänä. Kehittyvien maakuntien miesten ollessa jatkuvasti äänessä toisinajattelijat eivät saa ääntään kuuluviin joukkotiedotusvälineissä. Suunnitellulla äänikynnyksellä ja vaaliliittojen kieltämisellä ostettujen edustajien valta pyritään sementoimaan.

Asko Julkunen

Sonkajärvi