Asko Julkusen lyhyt elämäkerta itsensä kirjoittamana. Pyydetty kirjoitus jonka lähetin nettilehteen.

Asko Julkunen, aatteen mies

Asko Julkunen on sonkajärveläinen rakennusmies ja kommunisti. Tällä hetkellä hän työskentelee asuinkiinteistöjen korjaustöissä. Julkunen on asetettu Uusi suunta Rakennusliitolle- valitsijaydistyksen ehdokkaaksi maaliskuun liittokokousvaaleihin ja SKP:n ehdokkaaksi huhtikuun eduskuntavaaleihin.

Asko Julkunen kertoo syntyneensä Petäyksen Kokkomäellä kohta 52 vuotta sitten. Perhe, johon hän syntyi, ei hänen omien sanojensa mukaan ollut ihan tavallinen.

- Isäni ja äitini eivät menneet naimisiin nuoruuden huimina. Siksi meitä lapsia oli syntynytkin kolme kerralla, Julkunen muistelee. Melkoinen tapaus siis kylällä, varsinkin kun kyläläiset eivät uskoneet vanhempieni enää saavan lapsia. Tätini mies oli luvannut isälleni jopa heinähäkillisen heiniä jokaisesta lapsesta, jonka tämä saa siitettyä. Sukulaismiestä oli harmittanut vietävästi, koska oli joutunut antamaan kolme häkillistä heiniä kerralla, Julkunen naurahtaa. Kolmoset jäivätkin vanhempieni ainoiksi lapsiksi.

Asko Julkunen kertoo isänsä olleen kirvesmiehen ja samalla pienviljelijän. Siihen aikaan oli yleistä, että pienviljelystilalla oli muutama lehmä ja lisätienestejä haettiin rakennus- ja metsätöistä. Synnynkodissani ei ollut mitään ylellisyyksiä, savusauna, kantovesi, tilley-lamppu katossa roikkumassa ja isällä polkupyörä työmatkoja varten, Julkunen muistelee.

- Isälleni tuli mullikan lisäksi Rakentaja-lehti ja silloisen SKDL:n pohjois-savolainen äänenkannattaja Kansan Sana. Muita kirjoja meillä ei ollut kuin vanhempieni vihkiraamattu ja Petroskoissa 1955 painettu kansantaloustieteen oppikirja, jonka isäni oli ostanut jostakin kokouksesta itselleen. Lisäksi oli joitakin ihmisten meille lähettämiä lastenkirjoja. Kansantaloustieteen oppikirjasta opettelin lukemaan.  

Jotain lapsena luetusta jäi varmaankin mieleen itämään, sillä Asko Julkunen kertoo nuoruusvuosinaan käyneensä pelätyn Sirola- opiston, jossa opiskeltiin muun muassa filosofiaa, kansantaloustiedettä, työväenliikeen historiaa ja  sosiaalipolitiikkaa. Sittemmin hän opiskeli myös Moskovan yhteiskuntatieteiden instituutissa.

Asko Julkunen sanoo liittyneensä SKP:hen vähän yli kaksikymppisenä ja opetelleensa kunnallispolitiikkaa käytännössä SKDL:n edustajana Sonkajärven elinkeinolautakunnassa.

- Ennen vanhaan oli sellainen tapa, että nuoria pantiin harjaantumaan vähäpätöisempiin lautakuntiin. Hyvä niin. Tästä oli apua myöhemmin, toimiessani ympäristö- ja valvontalautakunnan puheenjohtajana.

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alkuvuosina moni käänsi takkiaan tai jätti puolueen. Asko Julkunen ei tehnyt näin, vaikka välivuosia politiikasta pitikin.

- Samoihin aikoihin Neuvostoliiton hajoamisen kanssa myös perhe-elämäni päättyi avoeroon.

Kommunismin aate säilyy niin kauan kun maailmassa on riistoa, epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä, Asko Julkunen toteaa tulevaisuuteen luottaen.

- Ei kuitenkaan riitä, että julistautuu kommunistiksi vaan kommunistin on jokapäivä valloitettava joukot puolelleen aktiivisella toiminnalla yhdessä joukkojen kanssa, Asko muotoilee. Tämän vuoksi on toimittava erilaisissa joukko- ja kansalaisjärjestöissä, ay-liikkeessä ja nostatettava vastarintaa kaikkiin esille tuleviin epäoikeudenmukaisuuden ilmentymiin, koskivatpa ne mitä kansankerrosta tahansa.

Asko Julkunen on ollut mukana järjestämässä tapahtumia, joilla pyritään kokoamaan vasemmistovoimia yhteiseen keskusteluun ja toimintaan. Tällaisista tapahtumista voidaan mainita muun muassa viimevuotinen Sonkajärven vappumarssi lakko-oikeuden puolesta ja Punaiset Suvipäivät, joiden tavoitteena oli julkisten palvelujen puolustaminen, yksityistämistä vastaan. Hän oli myös perustamassa Ylä-Savon työväen raittiusyhdistystä vuosi sitten. Julkusen mielestä alkoholi on vallan käytön väline ja alkoholilla on ylivalta maassamme. 

-Kuppilan kantapöydässä purnaaminen ei auta. Tarvitaan toimintaa asioiden muuttamiseksi. 

Köyhän mökin poikana, Asko Julkunen kertoo keskittyvänsä eduskuntavaaliteemoissaan perusturva 900 euroa kuukaudessa - aloitteeseen, työajan lyhentämiseen ansiotasoa alentamatta ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustamiseen. Julkisten palvelujen puolustaminen on myös tärkeää.

- Suomessa ja koko maailmassa on aika tottua ajatukseen, että tuotannon automatisoitumisen vuoksi kaikille ei ole työtä. Tämän vuoksi tarvitaan riittävä perusturva niihin elämäntilanteisiin, joissa toimeentuloa ei voida hankkia työelämästä. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa työttömyys, pätkä- ja silpputyöt, opiskelu, sairaus ja vanhuus. Riittävä perusturva voitaisiin turvata pääomatulojen verotusta kiristämällä, pörssikauppaa ja suuria omaisuuksia verottamalla.

- Minua kiehtoo myös riittävä vastikkeeton perustulo, koska näin rajoitettaisiin pääoman valtaa hallita työtätekeviä työttömyyden avulla. Näin kenenkään ei olisi pakko lähteä orjatöihin paskapalkalla ja luomaan omia alistajiaan uudelleen ja uudelleen lisäarvoa tuottamalla.  Näen tärkeäksi myös yhtäläisten oikeuksien ja samapalkkaisuuden ulottamisen myös ulkomaiseen työvoimaan Suomessa, Asko Julkunen toteaa lopuksi.   

Palkkatyö on elämän uhraamista

Eilisen työpäivän päätteeksi, nuori lapinlahtelainen rakennusmies totesi olevan raskasta, kun joutuu tekemään sellaista työtä josta ei pidä. Nuorukainen kertoi suunnittelevansa sosiaalialan opintoja päihde- ja mielenterveystyöhön.

EVA:n arvo- asennetutkimus 2010 mukaan yli puolelle suomalaisista työ merkitsee joko hyvin suuressa määrin tai paljolti vain keinoa toimeentulon hankkimiseksi. Perinteisesti työntekoon on Suomessa liitetty myös vahva moraalinen näkökanta: ”otsasi hiessä sinun pitää leipäsi antsaitseman”. Tämä vaade on jokaisen täytettävä ennen kuin sinua arvostetaan. Protestanttisen työmoraalin mukaisesti työllä on maassamme suuri itseisarvo ja kunnia. Työttömyys on palkkatyöhön perustuvassa yhteiskunnassa epänormaalia vaikka se on siihen elimellisesti kuuluva osa ja keino hallita palkkatyötä tekeviä

Saman EVA:n tutkimuksen mukaan vanhemmasta ikäluokasta jopa kaksi kolmasosaa kokee työn teon elämänsä tärkeimmäksi sisällöksi. Alle 36- vuotiaiden kohdalla arvostus on jo kääntynyt päin vastoin.

Työn tekoa ei ole arvostettu historian saatossa kovinkaan pitkään, vaan se nostettiin jalustalle kapitalismin ja teollistumisen myötä. Kapitalismi tarvitsi kehittyäkseen halpaa ja tunnollista työvoimaa, joten ihmiset pantiin ajattelemaan joutilaisuuden turmelevasta ja työn teon kehittävästä vaikutuksesta ihmiseen. Työstä tehtiin hyve. Antiikin ajalla asia nähtiin päinvastoin niin, että joutilas saattoi kehittää itsessään jaloja hyveitä. Työnteko nähtiin tuolloin ikävänä, raskaana ja  tekijäänsä alentavana.

Marxin mukaan työvoima muuttuu kapitalismissa tavaraksi, jolloin työläiset myyvät kapitalistille rahasta työvoimaansa. Työ ei ole aina ollut palkkatyötä. Orja oli työvoimineen myyty kokonaan omistajalleen.  Työläiset vaihtavat työvoimatavaransa kapitalistin tavaraan, ts. rahaan elääkseen. Työläiset eivät laske työtä osaksi elämästään, pikemminkin se on heidän elämänsä uhraamista, koska työläinen ei tuota itseään varten tuottamaansa tuotetta. Itseään varten hän tuottaa ainoastaan työpalkkansa, joka muuttuu kenties vuokrakämpäksi, valmismaksalaatikoksi, työmatkaa varten välttämättömään autoon tai vaikkapa oluttuopiksi.

Marx kysyykin, että onko rakentaminen, kiven hakkaaminen tai sorvaaminen työläisen elämän ilmenemistä, elämää? Ja vastaa, että päinvastoin hänen elämänsä alkaa, kun tämä toiminta lakkaa, ts. ruokapöydän ääressä, kapakan penkillä, vuoteessa.  Työ on hänelle ainoastaan keino saada ansiota, joka antaa hänelle mahdollisuuden hankkia elämäntarvikkeita työvoimansa uusintamista varten. (Karl Marx, Palkkatyö ja pääoma, Valitut teokset, 6 osaa, 2. osa, Moskova 1978; Kustannusliike Edistys)

Unkarilaisen marxilaisen filosofin István Mészárosin mukaan ihmiset luovat omat alistajansa heidän työnsä muuttuessa pääoman lisäarvoksi. Hänen mielestään ihmisten on kyettävä lopettamaan pääoman uusintaminen vaikka se onkin vaikeaa, sillä ihmiset ovat riippuvaisia pääomasta. Mészáros toteaa sen olevan vallankumouksen suurimman haasteen, koska ulkopuolelta pääomaa ei voi tuhota. Se katoaa vasta kun sen voimaa ei tuoteta uudestaan yhä uudestaan sisältä päin. (www.megafoni.net)

Tämän vuoksi koko vasemmiston uskallettava nostaa esille idealistisiltakin tuntuvia vaatimuksia palkkatyön arvostuksen vähentämiseksi. Yksi tällainen vaatimus on riittävästä perustulosta tai –turvasta, mitä nimitystä siitä sitten käytetäänkään. Se vähentäisi pääoman valtaa hallita työttömyyden pelotteen avulla. Se nostaisi myös ihmisten tekemän kotityön ja omaehtoisen toiminnan arvokkuutta ja mielekkyyttä. Muutoksen toteuttaminen edellyttää kuitenkin joukkojen yhteistä toimintaa. Varmaan vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä, vapaista lauantaista ja sosiaaliturvasta saattoivat aikanaa tuntua idealistiselta, mutta työväenliikkeen ja joukkoliikkeiden taistelun tuloksena nekin saatiin toteutettua.