Panssarit Ateenan kaduilla. Uusi mainio poliittinen laulu

Asukkaiden päätösvalta ja palvelut etusijalle

Ylä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä Sote on varoittava esimerkki kunnallisen demokratian kaventumisesta suurten yksiköiden myötä. Kun vain kaksi kuntayhtymän viidestätoista valtuuston tai hallituksen jäsenestä on esimerkiksi Sonkajärveltä,  on selvää, että kuntalaisen viimeinenkin  ääni häviää.

Sama on odotettavissa mikäli Kataisen sixpack- hallituksen työssäkäyntialueisiin perustuva kuntaremontti toteutetaan. Kaupunkiseutukuntien seurauksena on tulossa eriarvoistumista, reuna-alueiden kuihtumista, lähipalveluiden karkaamista kuntalaisten ulottuvilta, peruspalvelujen leikkaamista, kilpailuttamista ja ulkoistamista sekä yksityistämistä. Suurten yksiköiden muodostamisella pyritään luomaan riittävän suuria markkina-alueita yksityisille palveluille.

Sote kuntayhtymän hallitus on äänin 11-4 päättänyt valita ikäihmisille Sonkajärvellä tarjottavien ateriapalveluiden tuottajaksi yksityisen Palvelukeskus Piparin, vaikka sen valmistama ateria on ainakin neljä euroa kalliimpi. Ateriapalvelujen järjestämistä omana toimintana esittäneen sonkajärveläisen yhtymähallituksen jäsenen, Usko Partasen (vas) laskelmien mukaan hinnaneroa tulee yli 100 000 euroa vuodessa.

Soten toimitusjohtaja Leila Pekkanen kertoo esittäneensä kalliimpaa vaihtoehtoa, koska Sonkajärven kunnanjohtaja Simo Mäkinen ja kunnansihteeri Pirjo Vatanen olivat käydyissä neuvotteluissa halunneet yksityisen palveluntuottajan maksoi mitä maksoi. Myös yhtymähallituksen toinen sonkajärveläisjäsen keskustan Tarja Pirkkalainen ei ajatellut säästöjä vaan äänesti kalliimman vaihtoehdon puolesta.  Patasen esitystä kannattivat iisalmelaiset vasemmiston edustajat Aarne T. Repo sekä kokoomuksen Satu Juuti (Iisalmen Sanomat 10.11.11)

Ylä-Savon Sote- kuntayhtymän ensi vuoden talousarvioesitys sisältää useitakin palvelurakenteen muutoksia.  (Iisalmen Sanomat 11.11.11)  Selkokielellä sanottuna tämä tarkoittaa palvelujen lakkauttamisia tai heikennyksiä. Talousarvioesitys sisältää muun muassa Sonkajärven terveyskeskuksen vuodeosaston lakkautuksen ensi maaliskuun alusta lukien ja Koljonvirran sairaalan alasajon. Lisäksi Soten suunnitelmissa on Sonkajärven terveyskeskuksen lääkäripäivystyksen siirtäminen Iisalmen sairaalan yhteispäivystykseen. ( Iisalmen Sanomat 14.10.11 )  Jäsenkuntien maksuosuudet nousevat ensi vuonna 2,3-2,5 prosenttia. Se ei ole mikään yllätys, kun palvelujen yksityistämisestä ollaan valmiita maksamaan mitä tahansa.

Sonkajärven kuntapäättäjien on kuunneltava asukkaiden ääntä, puolustettava lähipalveluja ja torjuttava lääkäripäivystyksen siirto ja terveyskeskuksen vuodeosaston lakkauttaminen. On tehtävä loppu ylhäältä tulevalle sanelulle. Soten ajamista lähipalvelujen heikennyksistä joutuvat kärsimään eniten ikäihmiset, lapsiperheet ja muut kaikkein vähävaraisimmat. Yli miljoona euroa maksaneen jäähallin rakentamista Sonkajärvelle perusteltiin muun muassa sillä, että sillä estetään päivittäistavaraostosten siirtyminen Iisalmeen, kun vanhemmat eivät tarvitse käyttää siellä lapsiaan jääkiekkoharjoituksissa.  Eikö tämä käy perusteeksi myös lääkäripäivystyksen siirron torjumiselle? Lääkäripäivystyksessä joutuu varmaan käymään paljon suurempi joukko sonkajärveläisiä kuin mitä jääkiekkoharjoituksissa käydään.
  
 Alussa esiin ottamani esimerkki kertoo siitä, että palveluja yksityistämällä ja ulkoistamalla ei saada aikaan säästöjä. Tilastokeskuksen yliaktuaarin Olli Savelan mukaan palvelujen ostot ovat kasvattaneet kuntien menoja. Esimerkiksi vuonna 2009 kuntatyöntekijöiden palkat ovat nousseet vain noin 3 prosenttia ja palvelujen ostot noin 11 prosenttia. Kunnallisten lähipalvelujen puolustamisessa on kyse paitsi kuntalaisten etujen puolustamisesta myös kunnan työntekijöiden etujen puolustamisesta.

Kenkää kansallisomaisuuden ryöstäjille

Valtionvarainministeriö paisuttelee valtion kestävyysvajetta ja suunnittelee uusia leikkauslistoja. Kestävyysvajetta on tietoisesti aiheutettu myymällä kaikki tuottavat valtionyhtiöt. Esko Seppänen toteaa uusimmassa  Oma pääoma-kirjassaan, ettei ole voinut kuin ihmetellä Lipposen hallitusten politiikkaa valtion yhtiöiden pörssittämiseksi ja sitä kautta valtion omistuksesta luopumiseksi. 

Seppäsen mielestä vasemmistolla on suuri vastuu kansallisomaisuuden tuhoamisesta lyhytnäköisesti ja halpaan hintaan. Hänen mielestään olisi tarvittu vakaata suomalaista omistajaa, valtiota, kotimaisen perusteollisuuden pitämiseksi suomalaisissa käsissä. Se olisi ollut maan ja kansan etu.

Räikein esimerkki tästä kansallisomaisuuden ryöstöstä on Matti Vanhasen hallituksen yksityistämä ja pörssittämä Kemiran lannoiteteollisuus GrowHow. Norjalainen Yara International maksoi valtiolle sen 30 prosentin strategisesta osakepotista 208 miljoonaa euroa ja koko yhtiöstä  690 miljoonaa euroa.  

GrowHow:n silloiseksi varallisuudeksi arvioitiin alakanttiin 870 miljoonaa euroa.  Norjalaisyhtiö sai omistukseensa myös Länsi-Euroopan ainoan fosfaattikaivoksen Siilinjärvellä kuin myös kaivosoikeudet Savukosken Soklin fosfaattiesiintymään. Näiden kaivosten fosfaatin arvo on asiantuntijoiden mukaan useita miljardeja euroja. Talouselämä-lehden arvion mukaan fosfaattivarantoja ryhdytään tulevaisuudessa jalostamaan todennäköisesti Venäjällä.

GrowHow:n myynnin kohteena olivat myös lannoitemarkkinat, joilla norjalaisyhtiö sai monopoliaseman. Se käyttikin tätä asemaansa hyväkseen ja korotti maanviljelijöiden tarvitsemien lannoitteiden hintaa monta kertaa perä perää. Näin se kuittasi ostohinnan nopeasti itselleen.

Talouselämä –lehti kertoi maaliskuussa, että valtio maksoi vaalikauden suurimman neuvonantajapalkkion Aventum Partnersille.  Tämä konsulttiyhtiö etsi valtion omistamalle 30 prosentin strategisille Kemira GrowHow:n osakkeille norjalaisen omistajan. Valtio julkisti Aventumin laskun viime viikolla. Laskun mukaan välittäjä kuori kaupasta 0,6 prosenttia ”onnistumispalkkiona”.  Sen lisäksi valtio maksoi kaksi kertaa kymmenentuhannen euron kuukausipalkkion tehdystä työstä. 

Aventumin onnistumispalkkio arvonlisäveroineen oli noin 1 525 000 euroa veronmaksajien varoja.  Lehden tekemän selvityksen mukaan konsultit ja neuvonantajat ovat laskuttaneet kuluvan vaalikauden aikana valtio-omistajalta erilaisista selvityksistä yhteensä  lähes  5 miljoonaa euroa erilaisista selvityksistä.

Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen toivoi Iisalmen vaalipaneelissa uusia valtionyhtiöitä muun muassa kaivosteollisuuten. Merkillistä puhetta ja tekopyhää hurskastelua mieheltä, joka on ollut puolueineen hävittämässä tätä kansallisomaisuuttamme. Kemira on vain yksi esimerkki tuhlaajapoikien toimista. Lisää vastaavia tapauksia löytyy Seppo Konttisen Kansallisomaisuuden ryöstö-kirjasta. Sunnuntain eduskuntavaaleissa on mahdollisuus antaa kenkää näille Kekkosen perinnön tuhlanneille.

Hallitsevan luokan aatteet ovat vallitsevia aatteita

Karl Marx kirjoitti , että jokaisen aikakauden vallitsevina aatteina ovat aina olleet vain hallitsevan luokan aatteet. Tuo pitää paikkansa myös tänä päivänä. Julkisten menojen leikkauksia ja julkisten palvelujen yksityistämistä perustellaan thatcherilaisittain, ettei ole mitään vaihtoehtoa ja leikkaukset ovat välttämättömiä.

Kun tiedotusvälineet toistavat tarpeeksi hallitsevan luokan erityistä etua yleisenä etuna, ihmiset saadaan pikkuhiljaa uskomaan siihen. Julkisten kuntapalvelujen yksityistäminen esitetään kuntalaisten etuna, vaikka siitä hyötyy mahdollisimman suurta voittoa sijoituksilleen tavoitteleva suurpääoma. Varsinkin kun poliittisten puolueiden rooli ihmisten arkielämässä on pienentynyt, ei tiedotusvälineiden esittämille mielipiteille ole juuri vaihtoehtoa.

Kuitenkin välttämättömyysretoriikkaa käytetään tarpeen tullen hyväksi, vaikka se sotisikin leikkauksia ajavaa kassanvartija-ajattelua vastaan. Näin tehtiin kun tuottavat valtionyhtiöt myytiin usein ulkomaiselle suurpääomalle ja samalla leikattiin valtion tulopohjaa lahtaamalla lypsävät lehmät. Samoin tehtiin myös  silloin kun Esko Ahon hallitus päätti ostaa Hornet-hävittäjiä. Suurista kustannuksista ei olla huolissaan kun puolustusvoimista halutaan tehdä Nato-yhteensopivia. Kansan valtaosa ei halua Suomea Naton jäseneksi ,vaan se on eliitin ja hallitsevan luokan hanke.

Mutta annapa olla kun joku alkaa vaatia kansalaisten perusturvan parantamista. Siihen Suomellla ei kerta kaikkiaan ole varaa. Viime vuotinen EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen teemavuosikin jäi puheiden tasolle. Köyhistä kyllä jaksettiin puhua, mutta tekikö yksikään kansanedustaja edes aloitetta perusturvan parantamiseksi. Käsittääkseeni kansanedustajat voivat tehdä aloitteita tärkeiksi katsomistaan asioista.

Nyt on aika antaa kenkää rahaeliitille ja saada kansa sisään eduskuntaan. SKP tarjoaa eduskuntavaaleissa rehellisen vasemmistolaisen vaihtoehdon. Puolue ei ole leikkaamassa eläkeläisten tuloja leikatulla indeksillä eikä kaventamassa toimeentulotukea saavien leipää aumisen 7 prosentin omavastuulla. Puolue ei ole ollut lähettämässä suomalaisjoukkoja Afganistaniin eikä antamassa lupaa uuden ydinvoiman rakentamiselle maahamme. SKP:n edustajat eivät ole olleet  myöskään supistamassa, yksityistämässä tai ulkoistamassa kuntapalveluita kunnanvaltuustoissa.

Kestävyysvajeen paisuttelulla pyritään julkisten palvelujen yksityistämiseen

Kestävyysvajeen paisuttelulla ajetaan julkisten palvelujen yksityistämistä

Valtiovarainministeriö esittää Suomen julkisen talouden tilan ylenpalttisen synkeänä. Ministeriö on poliittisessa ohjauksessa, kuten mikä tahansa ministeriö. Tällä hetkellä se on uusliberalismia maassamme toteuttavan kokoomuksen ja Jyrki Kataisen hallinnassa. Kestävyysvajetta paisuttelemalla ne pyrkivät perustelemaan julkisten palveluiden yksityistämistä ja julkisten menojen leikkauksia.

Uusliberalismin kannattajat pitävät valtiota vihollisenaan, haluavat supistaa julkisia menoja ja sosiaaliturvaa sekä muuttaa yhteiskunnan entistä markkinakeskeisemmäksi. Yksityistämisen tärkein opinkappale on, että julkisia palveluja yksityistämällä ja ulkoistamalla niiden tehokkuutta voidaan lisätä.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Jukka Ahtela sanoi viime joulukuun Prima-lehdessä kuntalain uudistamisen olevan tulevan hallituksen tärkeimpiä tehtäviä. Hän vaatii entistä avoimempaa, tehokkaampaa ja tasa-arvoisempaa kilpailua ja katsoo nykyisen kuntalain suosivan tehottomia toimijoita. Nykyään yli viidennes kuntien menoista käytetään palvelujen ostoihin ja useimmissa kunnissa kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet mukana leikkaamassa, kilpailuttamassa ja ulkoistamassa kuntien palveluja.

Terveyden- ja vanhustenhoito ovat kymmenien miljardien bisnes ja ne vetävät kärpäspaperin lailla puoleensa ulkolaista pääomaa.  Perusteluina terveyspalvelujen yksityistämiselle käytetään ahkerasti sitä, että siten tuotetut palvelut ovat kustannustehokkaampia kuin kunnallisesti tuotetut. Kuitenkin esim. Karjaan esimerkki osoittaa vuonna 1998 toteutetun koko terveydenhoidon yksityistämisen nostaneen hoitomenoja ja nettokustannukset ovat 15-20 prosenttia suuremmat kuin muissa vastaavissa kunnissa.

Nykyään jankutetaan sitä, ettei kunnan itse tarvitse itse tuottaa palveluja, riittää kunhan niitä vain on saatavilla. Yksityistämisen myötä palvelujen laatu kärsii. Yksityisten palveluiden tarjoajat eivät lähde syrjäkylille hyvää hyvyyttään. Kapitalismi perustuu voitontavoitteluun ja yksityistettyjen palvelujen kehitystä ohjaa se, mistä niiden tuottajat saavat eniten voittoa. Tuottavuutta lisätään henkilöstömenoja karsimalla ja se tietää vähemmän hoitavia käsiä.

Myös Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja Ruurik Holm esitti viime kesänä KU:n Viikkolehdessä kilpailun edistämistä palvelumarkkinoilla. Hänen mielestään on mahdollistettava kokonaan julkisella rahoituksella toimivat vaihtoehtoiset palvelut. Näin ihmiset saisivat hänen mielestään järjestää omat palvelunsa, valita tarjolla olevista markkinoilla tai niiden ulkopuolella toteutetuista palveluista tai hakeutua uudistetun julkisen sektorin piiriin.

Olen samaa mieltä Holmin kanssa siinä, että julkisen sektorin palveluja on syytä uudistaa. Nykyään esim. vanhusten hoitoon suunnitellaan yhä laajempaa ja monipuolisempaa teknologiaa. Joku tarkkailee jossain valvomossa monitorista, miten vanhus raukka pärjäilee.  Uudistukset vanhusten hoidossa eivät saa merkitä tätä. Muuten vanhukset menettävät ihmisarvonsa ja inhimillisyys katoaa.

Kuten edellä jo totesin, niiden yksityistäminen johtaa usein niiden laadun heikentymiseen. Ihmisten tarvitsemat peruspalvelut tulee taata kuntien itse tuottamina lähipalveluina.  

Portugalissa on säästetty

Portugalissa on säästetty

Porvarihallitus on keskustalaisen pääministerin Mari Kiviniemen ja kokoomuslaisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen suilla valmis lupaamaan, että Suomi on valmis EU-maiden kanssa rakentamaan tukipaketin Portugalille. Suomen takausvastuut tässä tukipaketissa tulisivat olemaan vähintään 1,2 miljardia euroa.

Tästäkään tukipaketista eivät tavalliset portugalilaiset tulisi kostumaan sentin senttiä vaan se menisi ulkomaalaisten suurpankkien ahnaaseen kitaan. Portugalissa on menossa mittava tulonsiirto kansalta finanssipääomalle. Tavallisia portugalilaisia on kuritettu erilaisilla säästöillä. Vuoden aikana muun muassa julkisen alan palkkoja on jo alennettu, suurempia eläkkeitä leikattu ja pienempiä jäädytetty sekä tehty leikkauksia myös opetukseen ja terveydenhuoltoon. Samaan aikaan on lisäksi korotettu arvonlisäveroa 6–7 prosenttiyksikköä. Myös työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa on heikennetty.

Pääministeri  Kiviniemi sanoi eilen Ylen tv-uutisissa, että Suomen takausvastuista Portugalille tulee päättämään uusi eduskunta.  Tänään  hän puolusti  voimakkaasti  rahoituskriisiin joutuneen Portugalin auttamista YLE Radio 1:n Ykkösaamun vaalitentissä. Hän sanoi siinä, että Suomi ei käytännössä voi vetäytyä Portugalin lainojen takaamisesta.

Näin ollen eduskuntavaalit saavat uutta painoarvoa  ja ei ole yhdentekevää keitä sinne tulee valituksi. SKP on ehdottomasti näitä takauksia vastaan ja sen kansanedustajat tulevat uudessa eduskunnassa äänestämään noiden takausten hyväksymistä vastaan.

Takausehdot torjuessaan Suomi ei  rikkoisi EU:n perussopimusta. Kuten Esko Seppänen uusimmassa Oma pääoma kirjassaan on ansiokkaasti osoittanut, että EU-maat jotka ottivat vastuun Kreikan veloista (110 miljardin tukipaketti), rikkoivat itse EU:n perussopimusta. Perussopimuksen artiklassa 125 todetaan: ” Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai julkisilla yrityksillä on ”.

Yhteisvastuu on siis EU:n perustuslain mukaan kielletty, mutta nyt sitä toteutetaan surutta muka ikään kuin hyvinkin isänmaallisena tekona ulkomaalaisten suurpankkien pelastamiseksi ahdingosta. Nämä uusliberalismin kannattajat korostavat markkinoiden vapautta, mutta ovat huutamassa julkista valtaa avuksi pankkien tappioiden sosialisoimiseksi.

Ääni SKP:lle on ääni oikeistolaista politiikkaa vastaan ja vaatimus siitä, että maksakoot rikkaat, pankit, pörssikeinottelijat ja systeemissä voittoja pelaavat suurpääoman edustajat itse, itseaiheuttamansa kriisin laskut.

Uusi hieno poliittinen laulu

Kuuntele uusi hieno poliittinen laulu täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=bIAkf7vayqQ&feature=share

Pankkien hyysääminen kriisimaissa lopetettava

Keskustalainen pääministeri Mari Kiviniemi ja kokoomuslainen valtiovarainministeri Jyrki Katainen hyväksyivät Euroopan Unionin vakaussopimuksen, jonka mukaan Suomelle on tulossa miljardien eurojen vastuut.  Näiden puolueiden edustajat syöttävät äänestäjille pajunköyttä, että tällä tavoin Suomi hoitaa omaa vastuutaan ja ajaa maan kansallisia etuja.

Euroopan kriisimaille annetuista tukipaketeista eivät näiden maiden kansalaiset kostu, vaan niillä pelastetaan ahdingosta eurooppalaisia suurpankkeja. Taloussanomien mukaan ne ovat rahastaneet velkaisimmasta euromaista satojen miljardien eurojen korkotuotot. Tavallisia kansalaisia tullaan kurittamaan erilaisilla leikkauksilla niin kriisimaissa kuin vakauspaketin hyväksyneessä Suomessa.

Lehden mukaan euromaiden velkakriisi ei ole säikäyttänyt pankkeja vaan euromaiden mittavien tukilupausten jälkeen ne ovat jopa kasvattaneet luotonantoaan euroalueen kriisimaissa.  Tähän niitä on rohkaissut se, että luotot kriisimaille ovat olleet erittäin tuottoisaa liiketoimintaa ja että pankit luottavat muiden euromaiden ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varmistavan, etteivät mämä luottoriskit kaadu ainakaan pankkien omiksi tappioksi.

Esko Seppänen kirjoittaa uudessa Oma pääoma- kirjassaan, että EU:n toiminnalle on ominaista se, että kriisisyyllisiä pankkeja ei aseteta vastuuseen sitoumuksistaan ja että euron pelastamisen varjolla EMU-maat pelastavat niiden voitot. Valtiot sosialisoivat muiden velkoja velkaantumalla itse, omalla lisävelalla.

 

Euromaiden tukipaketeilla ylivelkaantuneiden euromaiden rahoittaminen pysyy pankeille vastakin tuottoisana liiketoimintana, ellei pankeille itselleen  aseteta minkäänlaisia vastuita. Mielestäni  Suomen on korkea aika lopettaa  pankkien hyysääminen ja on pantava kriisiin syylliset maksamaan omat kuprunsa.  

Meidän suomalaisten  veronmaksajien tehtävä ei ole olla  ”palauttamassa markkinoiden luottamusta pankkeihin”. Tuolla lauseellahan tukipaketteja kerta kerran jälkeen perustellaan. Pankkijärjestelmä on otettava yhteiskunnalliseen omistukseen ja se on alistettava demokraattiseen ohjaukseen. Myös Euroopan keskuspankille on saatava demokraattinen hallinto. Pörssikeinottelu ja rahoitusmarkkinat on pantava verolle.

Vasemmiston kielestä ja yhteistyöstä

Vasemmiston käyttämästä kielestä ja yhteistyöstä

Kävin toissa viikonloppuna Vastavirta-festivaaleilla Helsingissä. Osallistuin siellä muun muassa Protesti liikkeellä- missä vasemmisto paneeliin. Mieleeni jäi erityisesti toimittaja Riia Collianderin toteamus, että vasemmiston kieli on irronnut arjesta, se on teoreettista ja sen vuoksi  tehdään kuvitteellista politiikkaa kuvitteellisille ihmisille. Tätä samaa selitin joku vuosi sitten eräälle iisalmelaiselle toverille, yrittäessäni vastata hänen kysymykseensä: mikä vasemmistoa vaivaa.

Sain joululahjaksi toveri Pia Valkoselta Vasemmistofoorumin julkaiseman Arvo- pamfletin. Otan tähän esimerkin Beverley Skeggsin kirjoittaman artikkelin otsikosta: Luokan ja sukupuolen tekeminen visualisoimalla moraalisen subjektin muodostumista. Kuinka monelle välähti heti se, mitä tuolla halutaan sanoa? Luulen, että jos menen rakennustyömaalla jollekin sanomaan, että lue tuollainen mielenkiintoinen kirjoitus, niin ensimmäinen kommentti on: Häh? Mitä v..tua 

Muistan kuinka opiskellessani puoluekoulussa Moskovassa toveri Leo Samuelovits Gililov jankutti jankuttamasta päästyään sitä, miten on toimittava joukkojen keskuudessa, ihmisille on puhuttava kansankielellä ja on otettava esimerkkejä jokapäiväisestä elämästä. Joidenkin mielestä on tietysti hienon kuuloista, kun puheessaan viljelee vierasperäisiä sanoja ja sillä saattaa antaa muille itsestään  älykkökuvan. Mutta mihin puhe johtaa jos kuulijat eivät ymmärrä kuulemaansa. On puhuttava sellaista kieltä, ettei sen ymmärtämiseen tarvita akateemista loppututkintoa. Muuten puhutaan vaan lämpimikseen.

Huomaan toki itsekin syyllistyväni samaan keskustellessani ihmisten kanssa ja puhun heille itsestään selvyytenä riistosta ja lisäarvosta. Mutta ei se niin mene. Monet ihmiset tiedostavat kyllä kehitysmaiden ja luonnonvarojen riiston, mutteivät kapitalistin harjoittamaa työläisen riistoa. Yleinen kommentti on, että eihän meillä kukaan ketään riistä.

Riia Colliander kiinnitti em. paneelissa huomiota myös vasemmiston yhteistyöhön ja sanoi, että jos vasemmistolla on yhdeksän asiaa joista ollaan yhtämieltä ja yksi asia josta ollaan erimieltä, niin miksi yhteistyö torpataan tuohon yhteen erottavaan kysymykseen. Aiheellinen kysymys.

Mielestäni edustuksellisen demokratian ylikorostaminen johtaa siihen, että jokainen puolue pyrkii mahdollisimman suureen vaalikannatukseen. Tämä johtaa puolestaan taas siihen, että jokainen puolue pyrkii mustasukkaisesti nostamaan esille vain omia tavoitteitaan ja yhteistyö unohtuu. Esimerkiksi SKP:n aloite 900 euron perusturvasta tai Vasemmiston aloite 750 euron perustulosta nähdään keskenään kilpailevina aloitteina, eikä mahdollisuuksina koota niiden taakse yhteistä toimintaa ja  joukkoliikettä.

Ydin-lehden päätoimittaja ja ex-kansanedustaja Arja Alho totesi reilu vuosi sitten Iisalmessa, että perusturvauudistus voidaan saavuttaa vain siten, että laaja kansalaisliike pakottaa poliittiset päättäjät siihen. Vapaus valita toisin-verkosto ajaa 120 euron kuukausikorotusta perusturvaan. Siinä on hyvä lähtökohta vasemmiston yhteistyölle monia ihmisiä koskettavassa käytännön asiassa.

Vaikka tuo vaatimus ei toteutuessaankaan johda sosialismiin, niin sen esittäminen ja tukeminen auttaa ihmisiä näkemään, että heistä välitetään. Muulloinkin kuin vaalien alla. Arja Alho kertoo ensi sunnuntaina Ei riitä- perusturvakampanjasta Iisalmen työväentalolla järjestettävässä Kansantaloutta tasan kaikille- tilaisuudessa. Tervetuloa tilaisuuteen kaikki kulkuetäisyydellä olevat.  

Köyhien ystävät

KÖYHIEN YSTÄVÄT

”On nyt kööhällä ystäviä, kun jatkuvaan on joku hihansuusta nyhtämässä”, totesi eräs vanhempi mieshenkilö tänään Iisalmen markkinoilla. Tämän vuoksi on vaikea uskoa Suomessa olevan 900 000, EU:n määrittelemien kriteereiden mukaista köyhää, sillä niin paljon meillä köyhillä on puolestapuhujia näin vaalien alla.

Kokoomus julistaa nyt kohtuutta ja puheenjohtaja Kataisen mielestä kohtuullista on se, että omaan taskuun ei yritetä tunkea lisää, kun se on jo täynnä. Turussa pitämässään puheessa hän julisti pitävänsä yhtenä esimerkkinä kohtuudesta pääomaveron nostoa. Voi porvariraukkoja ja rahaeliittiä, kun heidän lakeijansakin jo heidät hylkäävät. Mutta todellinen Kokoomuksen karva paljastuu heidän pyrkimyksissään kääntää verotuksen suunta entistä enemmän kohti tasaveroa, josta kaikkein eniten kärsimme juuri me pienituloiset.

 Vuonna 1993 Esko Ahon (kesk) johtama porvarihallitus toteutti Iiro Viinasen (kok) mainostaman ”vuosisadan suurimman verouudistuksen, jolle ominaista oli pääomatulojen verottaminen alhaisen verokannan mukaan erillään ansiotuloista. Keskustan lisäksi tässä hallituksessa istuivat kokoomus, RKP ja kristilliset. Pääomatulojen verotusta ei muutettu edes demareiden ja vasemmistoliiton istuessa hallituksessa, vaikka nyt eduskuntavaalien lähestyessä nekin ovat vaatimassa sen korottamista. Paavo Lipposen (SDP) hallitus päinvastoin suosi ökyrikkaita poistamalla varallisuusveron.

Matti Vanhasen hallitus päätti vuonna 2005, että pörssin ulkopuolisten, listaamattomien yritysten omistajat voivat nostaa verovapaasti osinkoja jopa 90 000 euroon asti. Kuinka moni palkansaaja saa tienata tuon rahasumman verovapaasti? Köyhyysrajan alapuolella elävät,  pientä ja riittämätöntä työttömyysturvaa saavat maksavat siitä yleensä 20 prosenttia veroja.

Esko Seppänen kirjoittaa uusimmassa Oma pääoma- kirjassaan, että Suomessa pääomatulot ovat kasautuneet suppealle joukolle ja vuosittain noin 10 000 verojänistä on saanut luonnollisten henkilöiden osakepotista 40-50 %. Myyntivoittojen kohdalla tilanne on Seppäsen mukaan vastaavanlainen.

Tilastot osoittavat parhaiten ansaitsevan prosentin väestönosan lisänneen ansioitaan yli 200 prosentilla vuoden 1990 jälkeen, samaan aikaan kun pienituloisimman porukan tulot ovat kasvaneet vain muutamalla prosentilla. Tämä ei ole ollut mitään kohtalonomaista kehitystä vaan tuloeroja on kasvatettu tietoisella politiikalla.

Männä viikolla kerrottiin suurena uutisena THL:n tutkimuksesta, joka osoittaa nykyisen perusturvan olevan riittämättömän. Jo vuonna 2008 julkaistussa Olli Kankaan ja Heikki Ritakallion Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa- tutkimuksessa todettiin sama asia. Lisäksi siinä sanottiin vähimmäisturvaetuuksien tason heikentyneen trendinomaisesti riippumatta hallituksen värikirjosta.

On syytä muistaa, että demarien ja vasemmistoliiton hallituskaudella päätettiin 7 prosentin asumisen omavastuusta toimeentulotukeen. Edellä mainitsemaani tutkimusta käytti sosiaaliturvan uudistamista tutkinut Sata-komitea pohjapaperinaan, mutta ei tehnyt esitystä perusturvan tason korottamisesta. Mutta saivatpahan hyväpalkkaiset virkamiehet ja asiantuntijat mukavia lisätienestejä tästäkin komiteauurastuksestaan.

Keskustan kansanedustaja Hannakaisa Heikkisen mielestä suurin köyhyyttä ja syrjäytymistä aiheuttava tekijä on terveyden menetys, ruumiillinen tai mielenterveyden sairaus. Yllättävät sairaskustannukset suistavat monen talouden raiteiltaan. Heikkisen mielestä opiskelijoilla suurin köyhyyttä ja pysyvää syrjäytymistä aiheuttava tekijä on mielenterveysongelmien uhka. Ei suinkaan tulojen niukkuus. (Iisalmen Sanomat 23.2.)

Toisin kuin Heikkinen, tutkijat näkevät köyhyyden ja huono-osaisuuden kasaantuvan ja sen näkyvän esimerkiksi terveyserojen kasvuna. OECD:n vuoden 2003 raportin mukaan suurinta eriarvoisuutta lääkäripalvelujen käytössä esiintyy Suomessa, Yhdysvalloissa ja Portugalissa. Suomessa eri väestöryhmistä hyvätuloiset käyttävät eniten lääkäripalveluja. Pienituloisimmilla ja vähiten koulutusta saaneilla elinvuosia on odotettavissa 10 vuotta vähemmän kuin hyvätuloisilla. Suomalaisten terveyserot eivät nykyisellä rikkaita suosivalla politiikalla ainakaan kapene.

Terveyseroihin ovat tulonjaon eriarvoistumisen lisäksi vaikuttaneet myös julkisten terveyspalvelujen heikentyminen. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on vähennetty terveyskeskuksia ja kasvava osa terveydenhuoltoon käytetyistä verovaroista on ohjattu yksityiseen terveysbisnekseen ja pääoman voitontavoitteluun. Yksityistä bisnestä on alettu tukea myös erilaisilla palveluseteleillä. Terveyskeskusmaksuilla on lisätty eriarvoisuutta eri väestöryhmien välillä.

Nykyisille valtapuolueille tulevissa vaaleissa annettu ääni ei mene ainoastaan hukkaan vaan se vaarantaa myös antajansa terveyden. SKP:n mielestä köyhyyttä ovat pahentaneet pitkäaikaistyöttömyys, pienet palkat, pätkä- ja silpputyöt, toimeentuloturvan minimitasojen reaalinen heikentyminen, asumiskustannusten nousu ja julkisten palvelujen heikentyminen.

SKP vaatii 900 euron perusturvaa jokaiselle täysi-ikäiselle, joka ei voi muuten saada toimeentuloaan. Tämä tarkoittaa työmarkkinatuen ja työttömyyspäivärahan, toimeentulotuen perusosan, kuntoutusrahan sekä alimpien sairaus-, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tuntuvaa nostamista. Perusturva on sidottava indeksiin. Lisäksi on säädettävä laki, joka takaa kokoaikaisesta työstä vähintään 1 500 euron kuukausipalkan. Verotettavan tulon alaraja on nostettava 1 100 euroon kuukaudessa. Perusturva tulee saada yhdeltä luukulta.

SKP näkee, että väestöryhmien terveyserojen kaventaminen tulee asettaa tärkeimmäksi tavoitteeksi. Sairauksien ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin niiden hoito. Ennaltaehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön on panostettava lisää. Terveys- ja sosiaalipalvelujen yksityistäminen ja ulkoistaminen on lopetettava.

Asko Julkusen lyhyt elämäkerta itsensä kirjoittamana. Pyydetty kirjoitus jonka lähetin nettilehteen.

Asko Julkunen, aatteen mies

Asko Julkunen on sonkajärveläinen rakennusmies ja kommunisti. Tällä hetkellä hän työskentelee asuinkiinteistöjen korjaustöissä. Julkunen on asetettu Uusi suunta Rakennusliitolle- valitsijaydistyksen ehdokkaaksi maaliskuun liittokokousvaaleihin ja SKP:n ehdokkaaksi huhtikuun eduskuntavaaleihin.

Asko Julkunen kertoo syntyneensä Petäyksen Kokkomäellä kohta 52 vuotta sitten. Perhe, johon hän syntyi, ei hänen omien sanojensa mukaan ollut ihan tavallinen.

- Isäni ja äitini eivät menneet naimisiin nuoruuden huimina. Siksi meitä lapsia oli syntynytkin kolme kerralla, Julkunen muistelee. Melkoinen tapaus siis kylällä, varsinkin kun kyläläiset eivät uskoneet vanhempieni enää saavan lapsia. Tätini mies oli luvannut isälleni jopa heinähäkillisen heiniä jokaisesta lapsesta, jonka tämä saa siitettyä. Sukulaismiestä oli harmittanut vietävästi, koska oli joutunut antamaan kolme häkillistä heiniä kerralla, Julkunen naurahtaa. Kolmoset jäivätkin vanhempieni ainoiksi lapsiksi.

Asko Julkunen kertoo isänsä olleen kirvesmiehen ja samalla pienviljelijän. Siihen aikaan oli yleistä, että pienviljelystilalla oli muutama lehmä ja lisätienestejä haettiin rakennus- ja metsätöistä. Synnynkodissani ei ollut mitään ylellisyyksiä, savusauna, kantovesi, tilley-lamppu katossa roikkumassa ja isällä polkupyörä työmatkoja varten, Julkunen muistelee.

- Isälleni tuli mullikan lisäksi Rakentaja-lehti ja silloisen SKDL:n pohjois-savolainen äänenkannattaja Kansan Sana. Muita kirjoja meillä ei ollut kuin vanhempieni vihkiraamattu ja Petroskoissa 1955 painettu kansantaloustieteen oppikirja, jonka isäni oli ostanut jostakin kokouksesta itselleen. Lisäksi oli joitakin ihmisten meille lähettämiä lastenkirjoja. Kansantaloustieteen oppikirjasta opettelin lukemaan.  

Jotain lapsena luetusta jäi varmaankin mieleen itämään, sillä Asko Julkunen kertoo nuoruusvuosinaan käyneensä pelätyn Sirola- opiston, jossa opiskeltiin muun muassa filosofiaa, kansantaloustiedettä, työväenliikeen historiaa ja  sosiaalipolitiikkaa. Sittemmin hän opiskeli myös Moskovan yhteiskuntatieteiden instituutissa.

Asko Julkunen sanoo liittyneensä SKP:hen vähän yli kaksikymppisenä ja opetelleensa kunnallispolitiikkaa käytännössä SKDL:n edustajana Sonkajärven elinkeinolautakunnassa.

- Ennen vanhaan oli sellainen tapa, että nuoria pantiin harjaantumaan vähäpätöisempiin lautakuntiin. Hyvä niin. Tästä oli apua myöhemmin, toimiessani ympäristö- ja valvontalautakunnan puheenjohtajana.

Neuvostoliiton romahdettua 1990-luvun alkuvuosina moni käänsi takkiaan tai jätti puolueen. Asko Julkunen ei tehnyt näin, vaikka välivuosia politiikasta pitikin.

- Samoihin aikoihin Neuvostoliiton hajoamisen kanssa myös perhe-elämäni päättyi avoeroon.

Kommunismin aate säilyy niin kauan kun maailmassa on riistoa, epäoikeudenmukaisuutta ja köyhyyttä, Asko Julkunen toteaa tulevaisuuteen luottaen.

- Ei kuitenkaan riitä, että julistautuu kommunistiksi vaan kommunistin on jokapäivä valloitettava joukot puolelleen aktiivisella toiminnalla yhdessä joukkojen kanssa, Asko muotoilee. Tämän vuoksi on toimittava erilaisissa joukko- ja kansalaisjärjestöissä, ay-liikkeessä ja nostatettava vastarintaa kaikkiin esille tuleviin epäoikeudenmukaisuuden ilmentymiin, koskivatpa ne mitä kansankerrosta tahansa.

Asko Julkunen on ollut mukana järjestämässä tapahtumia, joilla pyritään kokoamaan vasemmistovoimia yhteiseen keskusteluun ja toimintaan. Tällaisista tapahtumista voidaan mainita muun muassa viimevuotinen Sonkajärven vappumarssi lakko-oikeuden puolesta ja Punaiset Suvipäivät, joiden tavoitteena oli julkisten palvelujen puolustaminen, yksityistämistä vastaan. Hän oli myös perustamassa Ylä-Savon työväen raittiusyhdistystä vuosi sitten. Julkusen mielestä alkoholi on vallan käytön väline ja alkoholilla on ylivalta maassamme. 

-Kuppilan kantapöydässä purnaaminen ei auta. Tarvitaan toimintaa asioiden muuttamiseksi. 

Köyhän mökin poikana, Asko Julkunen kertoo keskittyvänsä eduskuntavaaliteemoissaan perusturva 900 euroa kuukaudessa - aloitteeseen, työajan lyhentämiseen ansiotasoa alentamatta ja Suomen Nato-jäsenyyden vastustamiseen. Julkisten palvelujen puolustaminen on myös tärkeää.

- Suomessa ja koko maailmassa on aika tottua ajatukseen, että tuotannon automatisoitumisen vuoksi kaikille ei ole työtä. Tämän vuoksi tarvitaan riittävä perusturva niihin elämäntilanteisiin, joissa toimeentuloa ei voida hankkia työelämästä. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa työttömyys, pätkä- ja silpputyöt, opiskelu, sairaus ja vanhuus. Riittävä perusturva voitaisiin turvata pääomatulojen verotusta kiristämällä, pörssikauppaa ja suuria omaisuuksia verottamalla.

- Minua kiehtoo myös riittävä vastikkeeton perustulo, koska näin rajoitettaisiin pääoman valtaa hallita työtätekeviä työttömyyden avulla. Näin kenenkään ei olisi pakko lähteä orjatöihin paskapalkalla ja luomaan omia alistajiaan uudelleen ja uudelleen lisäarvoa tuottamalla.  Näen tärkeäksi myös yhtäläisten oikeuksien ja samapalkkaisuuden ulottamisen myös ulkomaiseen työvoimaan Suomessa, Asko Julkunen toteaa lopuksi.   

Palkkatyö on elämän uhraamista

Eilisen työpäivän päätteeksi, nuori lapinlahtelainen rakennusmies totesi olevan raskasta, kun joutuu tekemään sellaista työtä josta ei pidä. Nuorukainen kertoi suunnittelevansa sosiaalialan opintoja päihde- ja mielenterveystyöhön.

EVA:n arvo- asennetutkimus 2010 mukaan yli puolelle suomalaisista työ merkitsee joko hyvin suuressa määrin tai paljolti vain keinoa toimeentulon hankkimiseksi. Perinteisesti työntekoon on Suomessa liitetty myös vahva moraalinen näkökanta: ”otsasi hiessä sinun pitää leipäsi antsaitseman”. Tämä vaade on jokaisen täytettävä ennen kuin sinua arvostetaan. Protestanttisen työmoraalin mukaisesti työllä on maassamme suuri itseisarvo ja kunnia. Työttömyys on palkkatyöhön perustuvassa yhteiskunnassa epänormaalia vaikka se on siihen elimellisesti kuuluva osa ja keino hallita palkkatyötä tekeviä

Saman EVA:n tutkimuksen mukaan vanhemmasta ikäluokasta jopa kaksi kolmasosaa kokee työn teon elämänsä tärkeimmäksi sisällöksi. Alle 36- vuotiaiden kohdalla arvostus on jo kääntynyt päin vastoin.

Työn tekoa ei ole arvostettu historian saatossa kovinkaan pitkään, vaan se nostettiin jalustalle kapitalismin ja teollistumisen myötä. Kapitalismi tarvitsi kehittyäkseen halpaa ja tunnollista työvoimaa, joten ihmiset pantiin ajattelemaan joutilaisuuden turmelevasta ja työn teon kehittävästä vaikutuksesta ihmiseen. Työstä tehtiin hyve. Antiikin ajalla asia nähtiin päinvastoin niin, että joutilas saattoi kehittää itsessään jaloja hyveitä. Työnteko nähtiin tuolloin ikävänä, raskaana ja  tekijäänsä alentavana.

Marxin mukaan työvoima muuttuu kapitalismissa tavaraksi, jolloin työläiset myyvät kapitalistille rahasta työvoimaansa. Työ ei ole aina ollut palkkatyötä. Orja oli työvoimineen myyty kokonaan omistajalleen.  Työläiset vaihtavat työvoimatavaransa kapitalistin tavaraan, ts. rahaan elääkseen. Työläiset eivät laske työtä osaksi elämästään, pikemminkin se on heidän elämänsä uhraamista, koska työläinen ei tuota itseään varten tuottamaansa tuotetta. Itseään varten hän tuottaa ainoastaan työpalkkansa, joka muuttuu kenties vuokrakämpäksi, valmismaksalaatikoksi, työmatkaa varten välttämättömään autoon tai vaikkapa oluttuopiksi.

Marx kysyykin, että onko rakentaminen, kiven hakkaaminen tai sorvaaminen työläisen elämän ilmenemistä, elämää? Ja vastaa, että päinvastoin hänen elämänsä alkaa, kun tämä toiminta lakkaa, ts. ruokapöydän ääressä, kapakan penkillä, vuoteessa.  Työ on hänelle ainoastaan keino saada ansiota, joka antaa hänelle mahdollisuuden hankkia elämäntarvikkeita työvoimansa uusintamista varten. (Karl Marx, Palkkatyö ja pääoma, Valitut teokset, 6 osaa, 2. osa, Moskova 1978; Kustannusliike Edistys)

Unkarilaisen marxilaisen filosofin István Mészárosin mukaan ihmiset luovat omat alistajansa heidän työnsä muuttuessa pääoman lisäarvoksi. Hänen mielestään ihmisten on kyettävä lopettamaan pääoman uusintaminen vaikka se onkin vaikeaa, sillä ihmiset ovat riippuvaisia pääomasta. Mészáros toteaa sen olevan vallankumouksen suurimman haasteen, koska ulkopuolelta pääomaa ei voi tuhota. Se katoaa vasta kun sen voimaa ei tuoteta uudestaan yhä uudestaan sisältä päin. (www.megafoni.net)

Tämän vuoksi koko vasemmiston uskallettava nostaa esille idealistisiltakin tuntuvia vaatimuksia palkkatyön arvostuksen vähentämiseksi. Yksi tällainen vaatimus on riittävästä perustulosta tai –turvasta, mitä nimitystä siitä sitten käytetäänkään. Se vähentäisi pääoman valtaa hallita työttömyyden pelotteen avulla. Se nostaisi myös ihmisten tekemän kotityön ja omaehtoisen toiminnan arvokkuutta ja mielekkyyttä. Muutoksen toteuttaminen edellyttää kuitenkin joukkojen yhteistä toimintaa. Varmaan vaatimukset kahdeksan tunnin työpäivästä, vapaista lauantaista ja sosiaaliturvasta saattoivat aikanaa tuntua idealistiselta, mutta työväenliikkeen ja joukkoliikkeiden taistelun tuloksena nekin saatiin toteutettua.