Vasemmiston kielestä ja yhteistyöstä

Vasemmiston käyttämästä kielestä ja yhteistyöstä

Kävin toissa viikonloppuna Vastavirta-festivaaleilla Helsingissä. Osallistuin siellä muun muassa Protesti liikkeellä- missä vasemmisto paneeliin. Mieleeni jäi erityisesti toimittaja Riia Collianderin toteamus, että vasemmiston kieli on irronnut arjesta, se on teoreettista ja sen vuoksi  tehdään kuvitteellista politiikkaa kuvitteellisille ihmisille. Tätä samaa selitin joku vuosi sitten eräälle iisalmelaiselle toverille, yrittäessäni vastata hänen kysymykseensä: mikä vasemmistoa vaivaa.

Sain joululahjaksi toveri Pia Valkoselta Vasemmistofoorumin julkaiseman Arvo- pamfletin. Otan tähän esimerkin Beverley Skeggsin kirjoittaman artikkelin otsikosta: Luokan ja sukupuolen tekeminen visualisoimalla moraalisen subjektin muodostumista. Kuinka monelle välähti heti se, mitä tuolla halutaan sanoa? Luulen, että jos menen rakennustyömaalla jollekin sanomaan, että lue tuollainen mielenkiintoinen kirjoitus, niin ensimmäinen kommentti on: Häh? Mitä v..tua 

Muistan kuinka opiskellessani puoluekoulussa Moskovassa toveri Leo Samuelovits Gililov jankutti jankuttamasta päästyään sitä, miten on toimittava joukkojen keskuudessa, ihmisille on puhuttava kansankielellä ja on otettava esimerkkejä jokapäiväisestä elämästä. Joidenkin mielestä on tietysti hienon kuuloista, kun puheessaan viljelee vierasperäisiä sanoja ja sillä saattaa antaa muille itsestään  älykkökuvan. Mutta mihin puhe johtaa jos kuulijat eivät ymmärrä kuulemaansa. On puhuttava sellaista kieltä, ettei sen ymmärtämiseen tarvita akateemista loppututkintoa. Muuten puhutaan vaan lämpimikseen.

Huomaan toki itsekin syyllistyväni samaan keskustellessani ihmisten kanssa ja puhun heille itsestään selvyytenä riistosta ja lisäarvosta. Mutta ei se niin mene. Monet ihmiset tiedostavat kyllä kehitysmaiden ja luonnonvarojen riiston, mutteivät kapitalistin harjoittamaa työläisen riistoa. Yleinen kommentti on, että eihän meillä kukaan ketään riistä.

Riia Colliander kiinnitti em. paneelissa huomiota myös vasemmiston yhteistyöhön ja sanoi, että jos vasemmistolla on yhdeksän asiaa joista ollaan yhtämieltä ja yksi asia josta ollaan erimieltä, niin miksi yhteistyö torpataan tuohon yhteen erottavaan kysymykseen. Aiheellinen kysymys.

Mielestäni edustuksellisen demokratian ylikorostaminen johtaa siihen, että jokainen puolue pyrkii mahdollisimman suureen vaalikannatukseen. Tämä johtaa puolestaan taas siihen, että jokainen puolue pyrkii mustasukkaisesti nostamaan esille vain omia tavoitteitaan ja yhteistyö unohtuu. Esimerkiksi SKP:n aloite 900 euron perusturvasta tai Vasemmiston aloite 750 euron perustulosta nähdään keskenään kilpailevina aloitteina, eikä mahdollisuuksina koota niiden taakse yhteistä toimintaa ja  joukkoliikettä.

Ydin-lehden päätoimittaja ja ex-kansanedustaja Arja Alho totesi reilu vuosi sitten Iisalmessa, että perusturvauudistus voidaan saavuttaa vain siten, että laaja kansalaisliike pakottaa poliittiset päättäjät siihen. Vapaus valita toisin-verkosto ajaa 120 euron kuukausikorotusta perusturvaan. Siinä on hyvä lähtökohta vasemmiston yhteistyölle monia ihmisiä koskettavassa käytännön asiassa.

Vaikka tuo vaatimus ei toteutuessaankaan johda sosialismiin, niin sen esittäminen ja tukeminen auttaa ihmisiä näkemään, että heistä välitetään. Muulloinkin kuin vaalien alla. Arja Alho kertoo ensi sunnuntaina Ei riitä- perusturvakampanjasta Iisalmen työväentalolla järjestettävässä Kansantaloutta tasan kaikille- tilaisuudessa. Tervetuloa tilaisuuteen kaikki kulkuetäisyydellä olevat.