Suun soitto ei nälkää karkoita

Suun soitto ei nälkää karkoita 

Näin vuoden lopussa on tapana muistella mennyttä ja katsoa tulevaisuuteen. Kuluvaa vuotta on vietetty köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisena teemavuotena. Näin ollen luulisi, asian eteen tehdyn jotain. Karu todellisuus osoittaa kuitenkin, että vuoden teema on jäänyt vain suun soiton asteelle. Eduskunta isolla kivinavetalla on keskittynyt lähinnä omiin palkkoihinsa, torkkupeittoihinsa ja ulkomaisten pankkien ja keinottelijoiden pelastamiseen.

Sain kunnalliselta Sonkakoti Oy:ltä vuokrankorotusilmoituksen jo lokakuussa. Siinä ilmoitetaan asuntoni neliövuokrien nousevan ensi vuoden alussa 20 senttiä neliöltä. Samoin sauna- ja autopaikkamaksut nousevat. Kelalta en ole vielä saanut ilmoitusta työttömän työmarkkinatuen korotuksesta, mutta ennakkotietojen mukaan se nousee vuoden vaihteessa 2,37 eurolla kuukaudessa. Käytännössä vuokrankorotus jo reilun kymmenen neliön kämpässä syö työmarkkinatukeen luvatun korotuksen. Ajatelkaa, onko noin mitätön korotus työttömien perusturvaan mitään muuta kuin pilkantekoa.

Porvarihallitus vei joku viikko sitten eduskunnassa läpi lain, jolla alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen perusosaa voidaan leikata jopa 40 prosentilla, jos nuori ei hakeudu koulutukseen. Olisiko tämä ristiriidassa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan kanssa? Kuinka moni nuori edes tietää mikä hänestä isona tulee. Monella saattaa olla oppimisvaikeuksia, mielenterveys- ja päihdeongelmia. Näitä ei pakkokeinoilla ratkaista. Niillä vain syvennetään niitä.

Ensi keväänä maassamme pidetään eduskuntavaalit ja niissä on mahdollisuus vaikuttaa politiikan suuntaan. Niissä on mahdollisuus antaa kenkää korruptioeliitille. SKP on kampanjoinut kesästä lähtien 900 euron verotonta perusturvaa kuukaudessa kaikille täysi-ikäisille niissä elämäntilanteissa, joissa hän ei voi saada toimeentuloaan muulla tavalla työttömyyden, pätkätöiden, opiskelun, vanhuuden, sairauden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Perusturvan saaminen yhdeltä luukulta vähentäisi ihmisten byrokraattista kohtelua ja nöyryyttämistä. Perusturva-aloitteessaan SKP esittää köyhyyden torjumiseksi myös verotettavan tulon alarajan nostamista 1 100 euroon kuukaudessa myös kunnallisverotuksessa ja lakia 1500 euron vähimmäispalkasta kuukaudessa kokoaikaisesta työstä.

Kiertäessäni Pohjois-Savon maakuntaa perusturva-kampanjan mukana, moni keskustelemaan tullut on todennut myös 900 euroa olevan riittämätön ihmismäiseen elämään. Mutta jostakin on lähdettävä liikkeelle. Vasemmistoliitolla on tavoitteena 750 perustulo. Vapaus valita toisin- verkoston puitteissa toimiva Vaihtoehto SATA- komitea esittää perusturvaan 120 euron korotusta, jonka jälkeen perusturvaa olisi parannettava asteittain kohti perustuloa ja palattava tuloeroja tasaavaan politiikkaan niin verotuksen kuin asumistuen avulla. Nämä esitykset lähtevät liikkeelle perusturvan parantamisen välttämättömyydestä.

Mielestäni kenenkään ei pidä tässä tilanteessa kaivautua omiin puoluetaktisiin juoksuhautoihinsa. Ei pidä lähteä käymään huutokauppaa euromääristä, vaan on alettava rakentaa yhteistä joukkotoimintaa ja rintamaa asian muuttamiseksi. Ammattiyhdistysliike on ajat sitten unohtanut meidät köyhät ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan keskittyessään. Kriittisellä ay- verkostolla ja Vastavoima- verkostolla olisi paikka myös perusturvan puolesta käytävässä taistelussa.

Vanhaa työväenlaulua mukaellen voisin päättää tämän kirjoitukseni : Suun soitto nälkää karkoita eikä tyhjää täydeksi tee. Siis vasen, yks, kaks. Siis vasen yks, kaks. Missä paikkasi tiedätkö sen? Tule köyhien yhteisrintamaan, sinä myös olet soskun luukulla. Tai ainakin pian olet.